Katso myös: oră, óra, öra

Substantiivi

muokkaa

ora (10)

  1. kasvin piikki
  2. piikkimäinen työväline
    Naskali on suutarin ora.
    Ota ora ja suurenna reikää.
    Kun poraa ei ollut saatavilla poltettiin reikiä oralla.

Ääntäminen

muokkaa
  • IPA: /ˈorɑ/
  • tavutus: o‧ra

Taivutus

muokkaa

Etymologia

muokkaa

vanha indoeurooppalainen laina[1]

Liittyvät sanat

muokkaa

Aiheesta muualla

muokkaa
  • ora Kielitoimiston sanakirjassa
  • ora Tieteen termipankissa
  • ora Suomen etymologisessa sanakirjassa
  • ora Suomen kielen vanhimman sanaston etymologisessa verkkosanakirjassa

Espanja

muokkaa

ora

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä orar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä orar

Italia

muokkaa

Adverbi

muokkaa

ora

  1. nyt

Substantiivi

muokkaa

ora f. (monikko ore[luo])

  1. tunti
    Mi sono svegliato otto ore fa.
  2. aika, hetki
    A che ora si va?
    Il mio canarino canta solo a quest'ora del giorno.
  3. (monikossa) kellonaika
    Che ore sono?

Liittyvät sanat

muokkaa

Kapingamarangi

muokkaa

ora

  1. elää

Latina

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

ōra

  1. (taivutusmuoto) monikkomuoto sanasta ōs
  2. (taivutusmuoto) monikon akkusatiivimuoto sanasta ōs

ōrā

  1. (taivutusmuoto) aktiivin imperatiivin preesensin yksikön 2. persoonan muoto verbistä ōrō

Portugali

muokkaa

ora

  1. (taivutusmuoto) indikatiivin preesensin yksikön 3. persoonan muoto verbistä orar
  2. (taivutusmuoto) imperatiivin yksikön 2. persoonan muoto verbistä orar

Romania

muokkaa

Substantiivi

muokkaa

ora

  1. (taivutusmuoto) määräinen muoto sanasta oră

Viitteet

muokkaa
  1. Hakulinen, Lauri: Suomen kielen rakenne ja kehitys, s. 347. Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 2000 (1978). ISBN 951-45-9221-2.