Siirry sisältöön

Alija

Wikipediasta
Juutalaisten alija mandaatti Palestiinaan vuosina 1920-1945
Juutalaisten alija Palestiinaan ja Israeliin vuosina 1919-2020
   Muista maista

Alija (hepr. ‏עלייה‎, "nousu") tarkoittaa juutalaisten muuttoa Israeliin. Ensimmäinen suuri muuttoliike uudella ajalla osmanivaltakunnan aikana tapahtui vuosina 1882–1903. Arviolta 25 000–35 000 ihmistä muutti silloin Palestiinaan lähinnä Itä-Euroopasta, mutta myös Jemenistä. Myöhemmin muuttoaaltoja on ollut useita.

Ensimmäinen alija 1882–1903

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Ensimmäisessä alijassa juutalaisia saapui noin 35 000. Aivan ensimmäiseen muuttoliikkeeseen kuitenkin katsotaan kuuluvaksi Petah Tikva (Toivon portti), joka perustettiin jo 1878. Petah Tikvaa sanotaan juutalaisten siirtokuntien äidiksi. Suuri osa muuttajista kuuluivat Hovenei Zion- ja Bilu-nimisiin liikkeisiin ja he tulivat Venäjän keisarikunnasta 1881 siellä järjestettyjen pogromien vuoksi. Mukana oli myös romanianjuutalaisia, joilla myös oli ollut vastoinkäymisiä. Muita perustettuja paikkoja olivat Rishon le-Tsion, Ekron ja Gedera. Samarian perustettiin Zikron ja Jakov sekä Ylä-Galileaan Rosh Pina, Jesud ha-Maalah.

Jemenistä tulleet eivät menneet maaseudulle, vaan kaupunkiin. He asettuivat Jerusalemin arabiesikaupunkiin, jonka nimi oli Silwan. Se sijaitsi Jerusalemin vanhan kaupungin muurien kaakkoispuolella lähellä Öljymäkeä.

Yhteiseksi kieleksi elvytettiin heprea. Eliezer Ben Jehudah, David Jellini ja Nissim Behar sopivat 1892 kokouksessa sanat, joita käytettäisiin matematiikassa ja luonnontieteissä koulujen yhtenäisessä opetussuunnitelmassa. Kymmenessä vuodessa hepreasta tuli maahan muuttaneiden juutalaisten pääkieli.

Osmanien valtakunnassa 1882 säädettiin laki, joka kielsi Itä-Euroopan juutalaisilta maahan asettumisen. Maanostoja rajoitettiin ja rakentaminen ilman vain Konstantinopolista saatavaa erityislupaa kiellettiin. Myös muita rajoituksia oli. Karkotukselta saattoi välttyä maksamalla bakssheesh ja varmistamalla ulkomaisten konsulien suojelu.

Toinen alija 1904–1914

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Juutalaisia siirtolaisia toisen alijan ajalta.

Toisen alijan aikana maahan muutti 40 000 juutalaista. Toinen alija voimistui 1905 jälkeen, kun pettymys Venäjän Japanin sodan jälkeisen lakkoilun aikaansaamaan Venäjän keisarikunnan perustuslaillistamiseen voimistui ja juutalaisia vastaan järjestettiin pogromeja. Muutto suuntautui niin Genesaretin järvelle päin. Sen etelärannalle perustettiin Degan 1909. Myös ensimmäinen itsepuolustusjärjestö, Hashomer, perustettiin. Toisen alijan aikana perustettiin Jaffan pohjoispuolelle Ahuzat Bajit, josta kasvoi Tel-Aviv. Osa tulokkaista lähti takaisin kovien elinolosuhteiden vuoksi. Kuitenkin toisen alijan lopulla oli maassa 1914 jo 85 000 juutalaista.

Osmanien valtakunta alkoi karkottaa juutalaisia joulukuussa 1914, jos heillä oli ulkomaan kansalaisuus. Keväällä 1915 julistettiin siionistinen toiminta laittomaksi. Myös David Ben-Gurion ja Jitzhak Ben-Zvi karkotettiin. Vuoden 1915 loppuun mennessä oli karkotettu 11 300 juutalaista. Juutalaisista 500 pestautui armeijaan ja osallistui brittien Gallipolin sotatoimiin Osmanien valtakuntaa vastaan.

11. joulukuuta 1917 Jerusalemiin tulleen brittikenraali Edmund Allenbyn joukoissa oli juutalainen legioona, jossa 38. (Lontoon) pataljoona ja 39. (Amerikan) pataljoona olivat jalkaväkirykmentissä ja ensimmäiset juudanheimoiset – 850 vapaaehtoista, olivat juutalaisia. 38. ja 39. pataljoona osallistuivat Jordanin yli kulkevista silloista käytyyn taisteluun ja Es-Saltin taisteluun.

Kolmas alija 1919–1923

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannen alijan kärkijoukko olivat Neuvosto-Venäjältä, Puolasta ja Länsi-Ukrainasta, Galitsiaasta tulleet juutalaiset Hehalutz-liikkeen jäsenet.

Neljäs alija 1924–1929

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kolmannen ja neljännen alijan aikana juutalaisväestön määrä kohosi 160 000:een noin 121 500 hehtaarille ostettua maata. Neljännen alijan aikana maahan muutti 82 000 juutalaista, joista 23 000 luopui ja muutti pois. Juutalaisväestöä alkoi olla Metullasta Beer Tuviaan muodostaen nauhamaisen juutalaisasutuksen.

Neljännen alijan siirtolaiset olivat keskiluokkaisia kauppiaita ja käsityöläisiä erityisesti Puolasta, jossa oli taloudellisia rajoituksia ja myös Unkarista. He muuttivat pääasiassa Haifaan, Jerusalemiin ja Tel-Aviviin.

Viides alija 1929–1939

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Viidennessä alijassa 250 000 juutalaista muutti: 1933–1936 laillisesti 164 267 ja loput laittomasti. Heistä 1933–1939 174 000 johtuen lähinnä Saksan kansallissosialistisesta politiikasta. Vuoteen 1940 mennessä juutalaisen väestön määrä oli jo 450 000. Suuren siirtolaismäärän aiheuttaman väkivallan juutalaisten ja arabien välillä britit julkaisivat valkoisen kirjan 1939, jolla he rajoittivat juutalaisten maahanmuuton 75 000 henkilöön seuraavaksi viideksi vuodeksi. Saksan kansallissosialistisen hallinnon kanssa neuvoteltiin sopimus, joka mahdollisti 50 000 juutalaisen muuton 100 000 000 dollarin arvoisine rahavaroineen.

Haganasta tuli valtakunnallinen 1931, vaikka se oli edelleen brittihallinnon näkökulmasta laiton.

Nimitys juontuu siitä, että maahan muuttavan ajatellaan nousevan Israeliin. Vastaavasti maasta pois muuttaja laskeutuu pois Israelista ("jerida").

Historiallinen kehitys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Alue/maa 1882–
1918
1919–
1948
1948–
1951
1952–
1960
1961–
1971
1972–
1979
1980–
1989
1990–
2001
2002–
2010
2011–
2020
Yhteensä
Afrikka 4 033 93 282 143 485 164 885 19 273 28 664 55 619 31 558 20 843 561 642
 Etiopian keisarikunta Etiopia ja  Eritrea 0 10 59 98 309 16 971 45 131 23 613 10 500 96 691
 Algeria 994 3 810 3 433 12 857 2 137 1 830 1 682 1 967 324 29 034
 Egypti ja  Sudan 0 16 028 17 521 2 963 535 372 202 166 21 37 808
 Libya 873 30 972 2 079 2 466 219 67 94 36 5 36 811
 Marokko 0 28 263 95 945 130 507 7 780 3 809 3 276 2 113 384 272 077
 Etelä-Afrikka 259 666 774 3 783 5 604 3 575 3 283 1 693 2 560 22 197
 Tunisia 0 13 293 23 569 11 566 2 148 1 942 1 607 1 871 398 56 394
 Zimbabwe 0 37 22 145 393 82 26 14 719
Muu (Afrikka) 1 907 203 83 500 148 16 318 85 24 3 284
Amerikka ja Oseania 7 579 3 822 6 922 42 400 45 040 39 369 39 662 36 209 51 370 272 373
 Argentiina 238 904 2 888 11 701 13 158 10 582 11 248 9 450 3 150 63 319
 Australia 0 116 107 742 1 146 835 977 524 4 447
 Bolivia 0 0 0 199 94 80 53 84 510
 Brasilia 0 304 763 2 601 1 763 1 763 2 356 2 037 4 320 15 907
 Kanada 316 236 276 2 169 2 178 1 867 1 963 1 700 6 340 17 045
 Chile 0 48 401 1 790 1 180 1 040 683 589 5 731
 Kolumbia 0 0 0 415 552 475 657 965 3 064
 Kuuba 0 14 88 405 79 42 629 606 1 863
 Ecuador 0 0 0 40 38 44 67 69 258
 Meksiko 0 48 168 736 861 993 1 049 697 4 552
 Uusi-Seelanti 70 0 13 91 129 124 142 42 611
 Panama 0 0 0 64 43 48 50 40 245
 Peru 0 0 0 269 243 358 612 1 539 3 021
 Yhdysvallat 2 000[1] 6 635 1 711 1 553 18 671 20 963 18 904 17 512 15 445 32 000 135 394
 Uruguay 0 66 425 1 844 2 199 2 014 983 1 555 9 086
 Venezuela 0 0 0 297 245 180 418 602 1 742
Muu (Keski-Amerikka) 0 17 43 129 104 8 153 157 611
Muu (Etelä-Amerikka) 0 42 194 89 62 0 66 96 549
Muu (Amerikka/Oseania) 318 313 0 148 3 8 44 12 846
Aasia 40 776 237 704 37 119 56 208 19 456 14 433 75 687 17 300 1 370 500 053
 Afganistan 0 2 303 1 106 516 132 57 21 13 4 148
 Burma 0 0 0 147 83 383 138 33 784
 Kiina 0 504 217 96 43 78 277 74 190 1 479
 Kypros 0 21 35 28 21 12 32 0 149
 Intia  Pakistan  Bangladesh ja  Sri Lanka 0 2 176 5 380 13 110 3 497 1 539 2 055 961 1 180 29 898
 Indonesia  Malesia ja  Filippiinit 0 101 46 54 40 60 205 42 548
 Iran 3 536 21 910 15 699 19 502 9 550 8 487 4 326 1 097 84 107
 Irak 0 123 371 2 989 2 129 939 111 1 325 130 130 994
 Israel 0 411 868 1 021 507 288 1 148 1 448 5 691
 Japani 0 0 9 25 34 57 98 32 255
 Jordania 0 6 9 23 6 9 15 0 68
 Libanon 0 235 846 2 208 564 179 96 34 4 162
 Mongolia  Etelä-Koreaja  Pohjois-Korea 0 0 0 4 5 10 100 36 155
 Saudi-Arabia 0 177 0 4 0 5 0 0 186
Syyrian lippu Syyria 0 2 678 1 870 0 0 0 1 664 23 6 235
 Turkki 8 277 34 547 6 871 14 073 3 118 2 088 1 311 817 71 102
 Uzbekistan  Georgia  Azerbaidžan ja Entinen Neuvostoliitto (Aasia) 61 988 12 422 74 410
 Jemen 2 600[2] 15 838 48 315 1 170 1 066 51 17 683 103 69 843
Muut(Aasia) 13 125 947 0 60 21 45 205 30 14 433
Eurooppa 377 487 332 802 106 305 162 070 183 419 70 898 888 603 96 165 162 320 2 380 069
 Albania 0 0 5 8 0 0 376 0 389
 Itävalta 7 748 2 632 610 1 021 595 356 368 150 13 480
 Belgia 0 291 394 1 112 847 788 1 053 873 5 358
 Bulgaria 7 057 37 260 1 680 794 118 180 3 999 341 51 429
 Tšekkoslovakia Tšekki ja  Slovakia 16 794 18 788 783 2 754 888 462 527 217 41 213
 Tanska 0 27 46 298 292 411 389 85 1 548
 Suomi 0 9 20 172 184 222 212 33 852
 Ranska 1 637 3 050 1 662 8 050 5 399 7 538 11 986 13 062 38 000 90 384
 Saksa 52 951 8 210 1 386 3 175 2 080 1 759 2 442 866 72 869
 Kreikka 8 767 2 131 676 514 326 147 127 48 12 736
 Unkari 10 342 14 324 9 819 2 601 1 100 1 005 2 444 730 42 365
 Irlanti 0 14 46 145 157 233 136 54 785
 Italia 1 554 1 305 414 940 713 510 656 389 6 481
 Luxemburg 0 30 15 15 7 12 0 4 83
 Alankomaat 1 208 1 077 646 1 470 1 170 1 239 997 365 8 172
 Norja 0 17 14 36 55 126 120 19 387
 Puola 170 127 106 414 39 618 14 706 6 218 2 807 3 064 764 343 718
 Portugali 0 16 22 66 56 55 47 28 290
 Romania 41 105 117 950 32 462 86 184 18 418 14 607 6 254 711 317 691
 Venäjän keisarikunta Neuvostoliitto Venäjä  Ukraina entinen Neuvostoliitto (Eurooppa) 47 500[3] 52 350 8 163 13 743 29 376 137 134 29 754 844 139 72 520 118 000 1 352 679
 Espanja 0 80 169 406 327 321 269 178 1 750
 Ruotsi 0 32 51 378 372 419 424 160 1 836
 Sveitsi 0 131 253 886 634 706 981 585 4 176
 Yhdistynyt kuningaskunta 1 574 1 907 1 448 6 461 6 171 7 098 5 365 3 725 6 320 40 069
 Jugoslavia Serbia 1 944 7 661 320 322 126 140 2 029 162 12 704
Muu (Eurooppa) 2 329 1 281 3 173 32 0 198 93 4 109
Ei tietoa 52 982 20 014 3 307 2 265 392 469 422 0 0 79 851
Yhteensä 62 500[4] 482 857 687 624 297 138 427 828 267 580 153 833 1 059 993 181 233 236 903 3 857 489

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. Goldsceider, Calvin: American Aliya / Sociological and Demographic Perspectives Berman Jewish Policy Archive. January 1974. Behrman House Publishers. Arkistoitu 15 December 2014. Viitattu 11 October 2012.
  2. First Aliya moia.gov.il. Arkistoitu October 14 2013. Viitattu September 9 2013.
  3. Goldberg, David J.: The Divided Self: Israel and the Jewish Psyche Today - David J. Goldberg - Google Books. Bloomsbury Academic, 15.3.2011. ISBN 978-1-84885-674-5 Teoksen verkkoversio.
  4. Statistical Abstract of Israel 2012 - No. 63 Subject 4 - Table No. 2 Cbs.gov.il. Arkistoitu 6.10.2013. Viitattu 29.4.2013.