Kimmo Kiljunen

Kimmo Kiljunen
Kimmo Kiljunen ulko - ja turvallisuuspoliittisessa paneelissa Vantaan Tikkurilan Heurekassa vuonna 2015.
Eduskunnan ikäpuhemies
2. huhtikuuta 2023–
Edeltäjä	Erkki Tuomioja
Kansanedustaja
24.3.1995–19.4.2011, 17.4.2019–
Ryhmä/puolue	Sosialidemokraattinen eduskuntaryhmä
Vaalipiiri	Uusimaa
Henkilötiedot
Syntynyt	13. kesäkuuta 1951 (ikä 73)[1] Ruokolahti
Tiedot
Puolue	Suomen Sosialidemokraattinen Puolue
Koulutus	Valtiotieteen tohtori (1985)[1]
[ Muokkaa Wikidatassa ]
Infobox OK

Kimmo Roobert Kiljunen (s. 13. kesäkuuta 1951 Ruokolahti) on suomalainen poliitikko ja tietokirjailija. Hän on toiminut Suomen Sosiaalidemokraattisen Puolueen kansanedustajana vuosina 1995–2011 ja uudestaan vuodesta 2019 alkaen. Vuosina 2015–2019 hän oli varasijalla eduskuntaan. Hän on Vantaan kaupunginvaltuuston jäsen ja entinen valtuuston puheenjohtaja.

Kiljunen oli eduskuntavuosinaan ulkoasiainvaliokunnan jäsen sekä sen WTO-jaoston puheenjohtaja. Hän oli 2002-2003 EU:n perustuslakikonventin jäsen. Vuoden 2008 hän toimi erityislähettiläänä ulkoministeriössä Suomen Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestö ETYJ:n puheenjohtajuuden ajan ja seuraavana kolmena vuotena Kreikan, Kazakstanin ja Liettuan ulkoministerien erityislähettiläänä näiden toimiessa ETYJ:n puheenjohtajavaltioina. Kiljunen on toiminut eduskunnan ikäpuhemiehenä vaalikauden 2023–2027 alusta lähtien. Hän erosi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajuudesta marraskuussa 2024.

Koulutukseltaan Kiljunen on valtiotieteen tohtori ja hänet on nimitetty dosentiksi. Hän on erikoistunut Euroopan unionin integraatiokysymyksiin sekä Euroopan neuvoston että ETYJin demokratia- ja ihmisoikeuskysymyksiin ja johtanut useita ETYJ:n vaalitarkkailumissioita. Hän oli myös Euroopan turvallisuus- ja yhteistyöjärjestön parlamentaarinen yleiskokouksen varapuheenjohtaja Göran Lennmarkerin ollessa puheenjohtajana. Hän on ollut Euroopan neuvoston Suomen valtuuskunnan puheenjohtaja ja sen parlamentaarisen yleiskokouksen varapuheenjohtaja. Euroopan neuvostossa hän ollut Valko-Venäjän ja Armenian erityisraportoija. Hänen roolinsa on ollut keskeinen Valko-Venäjän demokraattisen opposition saadessa edustusoikeuden Euroopan neuvostoon. ^lähde?

Kiljunen oli ennen parlamenttiuraansa 10 vuotta Helsingin yliopiston kehitysmaainstituutin johtaja. Hän on työskennellyt myös YK:n kehitysohjelman palveluksessa New Yorkissa ja UNICEFin tehtävissä Nairobissa. Kiljunen on julkaissut parikymmentä kirjaa kotimaan politiikasta, kansainvälisistä suhteista ja globaaleista kehitysongelmista. Kiljunen muun muassa kävi julkista väittelyä konventin näkökulmasta esimerkiksi eurokansanedustaja Esko Seppäsen kanssa Euroopan unionin perustuslaillisesta sopimuksesta. Kiljunen kannatti EU:n perustuslakisopimusta ja kirjoitti aiheesta kirjan. ^lähde?

Suuren valiokunnan varapuheenjohtajana Kiljunen valmisteli eduskunnan ponnen, minkä tarkoituksena oli mahdollistaa tekijänoikeuslain ja rikoslain muutos hallituksen esityksenä HE 28/2004 Euroopan unionin tekijänoikeusdirektiiviä vastaavaksi. ^lähde?

Kiljunen toimi Kirgisian etnisten ryhmien välistä konfliktia 2010 tutkineen kansainvälisen komission johdossa, joka perustettiin Kirgisian presidentin Roza Otunbayevan aloitteesta. Raportin julkistamisen jälkeen Kirgisian parlamentti julisti hänet ei-toivotuksi henkilöksi. Kansainvälinen yhteisö mukaan lukien YK ja EU pitivät raporttia ansiokkaana.

Kiljunen oli yksi Ottawan miinankieltosopimuksen alullepanijoista.^[2]

Kiljunen toimi ulkoministerin rauhanvälityksen erityisedustajana 2011-2015. Hän aloitteestaan luotiin Suomen laajin rauhanvälityshanke Myanmarin etnisten konfliktien sovittelemiseksi.

Kiljunen teki lokakuussa 2018 kansalaisaloitteen otsikolla ”eläkeläisten lakisääteisen köyhtymiskierteen katkaiseminen”. Kyseessä oli ehdotus ryhtymiseksi lainsäädäntötoimiin työssä ansaitun eläketason turvaamiseksi ja puoliväli-indeksin palauttamiseksi työeläkkeisiin kymmeneksi vuodeksi.

Kiljunen oli avainhenkilö perustettaessa Haminan lippumaailmaa, jonka tuloksena kaupunkiin pystytettiin Suomen 100-vuotisen itsenäisyyden kunniaksi sadan metrin suurlipputanko. Hän oli aloitteellinen, kun 24.2.2024 tankoon vedettiin Ukrainan jättilippu solidaarisuuden osoituksena maan taistellessa itsenäisyydestään Venäjän hyökkäyksen jälkeen.

Kiljunen suhtautui varauksellisesti Suomen Nato-jäsenyyteen ja toivoi maan säilyvän sotilaallisesti liittoutumattomana. Venäjän hyökättyä Ukrainaan hän kallistui Nato-jäsenyyden kannalle. Perusteena oli pelko yksinjäämisestä, josta Suomi oli saanut tuta talvisodan aikana. Kiljusen mukaan hän ei muuttanut kantaansa, sillä Nato-jäsenyys ei ollut hänelle päämäärä, vaan keino pienen maan selviytymistarinassa. Toisen maailmansodan jälkeistä suomettumisvaihettakin hän arvioi tästä lähtökohdasta.

Kiljunen on tuominnut jyrkin sanoin Venäjän sotatoimet ja ihmisoikeusloukkaukset Ukrainassa, minkä seurauksena hän on mustalla listalla ja ei-toivottu henkilö Venäjällä. Euroopan neuvoston kautta hän on luonut hyvät suhteet Venäjän johtaviin oppositiopolitiikkoihin. Hänen kutsustaan Julia Navalnya ja Vladimir Kara-Murza vierailivat Suomessa syksyllä 2024.

Vuonna 2021 Kiljunen totesi, että Ukraina saattaa joutua liennyttämään välejään Venäjään eli suomettumaan. Kiljusesta suomettuminen oli pienen maan upea selviytymistarina ja kunniakas tie.

Kiljunen erosi ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan tehtävästä 29. marraskuuta 2024 annettuaan lausuntoja, jotka eivät ole sen virallisen linjan mukaisia. Kiljunen oli ottanut eduskunnassa vastaan suomenvenäläisen Aleksanterinliiton vierailijaryhmän, jolle hän sanoi itärajan pysyvän kiinniolon olevan ihmisoikeusongelma. Tällä perusteella hän oli äänestänyt kiistanalaisen rajalain puolesta, jotta raja saataisiin hallitusti avattua. Hän totesi myös pelkästään venäläisiin kohdistuvan kiinteistökauppojen rajoittamisen olevan eurooppalaisten oikeusnormien vastaisen, koska emme voi hyväksyä kollektiivista rangaistusta. Siksi tuossa muodossa ehdotettu laki olisi kansallisesti diskriminoiva, joku saattaisi sanoa sitä jopa rasistiseksi. Kiljunen arvosteli myös keltaista lehdistöä välillisesti hybridivaikuttamisesta, kun se uutisoi isosti jonkun mitättömän venäläisen trollin Suomi-kirjoittelua. Kiljunen oli jo aikaisemmin saman vuoden aikana herättänyt useasti keskustelua siitä, miten paljon valiokuntajohtaja saa esittää omia näkemyksiään.^[3]

Kimmo Kiljusen isä oli konservaattori Veikko Kiljunen ja äiti on konservaattori Ulla Kiljunen (o.s. Heikkinen). Hänen sisaruksiaan ovat taiteilija Satu Kiljunen ja teatteriohjaaja Vilppu Kiljunen.^[4] Kiljunen oli naimisissa suurlähettiläs Marja-Liisa Kiljusen (o.s. Mäkinen) kanssa vuosina 1972–2009.^[5] Heillä on neljä lasta, joista Jaakko Kiljunen on näyttelijä. ^lähde? Kiljusen toinen vaimo on venäläissyntyinen Svetlana Kiljunen, o.s. Poroeva.

Kiljunen on toiminut Vantaan kaupunginvaltuutettuna vuodesta 1985 alkaen. Valtuuston puheenjohtajana hän toimi vuodesta 2005. Kiljunen puhuu sujuvasti ruotsia, englantia ja venäjää. Hän on opiskellut Kiovan yliopiston kieli-instituutissa lukuvuoden 1970. Hän valmistui valtiotieteiden maisteriksi Helsingin yliopistosta vuonna 1973. Vuodet 1975–1980 hän opiskeli Englannissa Sussexin yliopiston kehitystutkimuslaitoksessa (Institute of Development Studies) ja väitteli siellä valtiotieteiden tohtoriksi. Hän on Helsingin ja Joensuun yliopistojen dosentti. Kiljunen on kirjoittanut kolumneja Uusi Suomi -verkkosivustolle. ^lähde?

• Alikehityksen maailma. Johdatus kehitysmaiden ongelmiin. Helsinki: Tammi, 1976. ISBN 951-30-3599-9
• 80-luvun aluepolitiikan perusteet. Helsinki: Työväen taloudellinen tutkimuslaitos, 1979. ISBN 951-9281-15-0
• Innes, Duncan & Kiljunen, Kimmo: Namibia. Helsinki: Suomen sadankomitealiitto, 1980. ISBN 951-9372-01-6
• Kiljunen, Kimmo & Kiljunen, Marja-Liisa: Namibia. Viimeinen siirtomaa. Helsinki: Tammi, 1983. ISBN 951-30-4936-1
• (toim.): Kamputsea. Kansanmurhan vuosikymmen. Helsinki: Tammi, 1983. ISBN 951-30-5860-3
• Kiljunen, Kimmo & Sundman, Folke & Taipale, Ilkka: Finnish peace making. Helsinki: Suomen rauhanliitto – YK-yhdistys, 1987. ISBN 951-9193-03-0
• & Väänänen, Jouko (toim.): Nuoriso ja asevelvollisuus. (29.11.–1.12.1985 pidetyn Kansainvälisen rauhantoimiston (IPB) ja Sodanvastustajien kansainvälisen internationaalin (WRI) järjestämän symposiumin esitelmät. Käännöstyön suorittaneet Oili Alm ja Jari Leino) Helsinki: Suomen rauhanliitto – YK-yhdistys, 1988. ISBN 951-9193-11-1
• Kolme maailmaa. Helsinki: Yliopistopaino, 1989. ISBN 951-570-048-5
• Kiljunen, Kimmo & Lehtonen, Satu: Mustavalkoinen Etelä-Afrikka. Apartheid, Suomi ja kansainvälinen eristäminen. Helsinki: Kirjayhtymä, 1990. ISBN 951-26-3465-1
• Sinä ja maailman köyhät. Helsinki: WSOY, 1991. ISBN 951-0-17279-0
• Varustelu, ihmisoikeudet ja kehitysyhteistyö. Helsinki: YK:n aseidenriisuntaviikon toimikunta, 1992. ISBN 951-966-081-X
• Finland and the New International Division of Labour. Houndmills, Basingstoke, Hampshire: Macmillan Press, 1992. ISBN 033-345-881-8
• (toim.): Suomalaisena YK:ssa. Jyväskylä: Gummerus, 1994. ISBN 951-20-4402-1
• Nahkurin orsilla. Kansanedustajana Suomessa. Porvoo: WSOY, 1998. ISBN 951-0-22713-7
• Hassi, Satu & Kiljunen, Kimmo & Pietikäinen, Sirpa: Maapallohaaste. Helsinki: Otava, 1999. ISBN 951-1-15400-1
• (toim.): Minun mielestäni Tarja Halonen. Helsinki: Presidentti 2000, 2000. ISBN 952-91-1767-1
• Valtiot ja liput. (Julkaistu vuosina 1995 ja 2000 nimellä Maailman maat ja liput) Helsinki: Otava, 2002. ISBN 951-1-18177-7
• EU:n perustuslaki. Suomalaisena konventissa. (Alun perin englanniksi vuonna 2004 nimellä The EU constitution. A Finn at the Convention) Helsinki: Ulkoasiainministeriö, 2005. ISBN 951-724-437-1
• Globalisaatio ja demokratian itsepuolustus. Helsinki: Edita, 2008. ISBN 978-951-37-5164-7
• Satakolmetoista viikkoa. Politiikkaa siltä puolelta. Vantaa: Kellastupa, 2009. ISBN 978-952-5787-04-7
• Maailman maat. Liput ja historia. Helsinki: Into, 2013. ISBN 978-952-264-157-1
• Eläkeläisten taitettu itsetunto. Seniorikansalaisena nyky-Suomessa. Helsinki: Minerva, 2015. ISBN 978-952-312-128-7
• Eläkekatekismus. Kysymyksiä ja vastauksia työeläkeindeksistä. Helsinki: Into, 2016. ISBN 978-952-264-689-7
• Leijonasta siniristiin. Suomen liput ja historia. Helsinki: Into, 2018. ISBN 978-952-264-930-0
• (toim.): Raportti uusien hävittäjien hankinnasta. Helsinki: Into, 2021. ISBN 978-952-351-671-7
• Pienen maan selviytymistarina. Ei ja kyllä sotilaalliselle liittoutumiselle. Helsinki: Työväen sivistysliitto, 2022. ISBN 978-952-393-065-0

• Kimmo Kiljunen ilmoitti erostaan ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan tehtävästä - Yle

• Kimmo Kiljunen putosi helppoon informaatioansaan ihan itse - Yle

• Sitaatteja aiheesta Kimmo Kiljunen Wikisitaateissa

• Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Kimmo Kiljunen Wikimedia Commonsissa

• Kimmo Kiljunen Suomen kansanedustajat. Eduskunta.
• Kiljunen esittelee valtioiden lippuja Iltalypsy-ohjelmassa Ylen Elävä arkisto. 12.4.1999.