Siirry sisältöön

hän

Wikisanakirjasta
Katso myös: -han, han, Hán, hàn, hån, -hän, Hän

Suomi

[muokkaa]

Pronomini

[muokkaa]

hän (32)

  1. (persoonapronomini) viittaa henkilöön, joka ei ole keskustelussa osallisena
    Tuolla on Minna; hän on ystäväni.
  2. (persoonapronomini, vanhahtava) yksikön 2. persoonan kohteliaisuusmuoto, jota käytetään vierasta tai arvossapidettyä henkilöä puhuteltaessa
    Saiskohan hänelle olla kaffetta?

Ääntäminen

[muokkaa]

Taivutus

[muokkaa]
  • Abessiivimuotoa *hänettä käytetään erittäin harvoin.
Taivutus
sijamuotoyksikkömonikko
kieliopilliset sijamuodot
nominatiivi hän
genetiivi hänen
partitiivihäntä
akkusatiivihänet
sisäpaikallissijat
inessiivihänessä
elatiivihänestä
illatiivihäneen
ulkopaikallissijat
adessiivihänellä
ablatiivihäneltä
allatiivihänelle
muut sijamuodot
essiivihänenä
translatiivihäneksi
abessiivi(hänettä)
instruktiivi
komitatiivi

Huomautukset

[muokkaa]
  • Toisin kuin kielissä, joissa on kieliopilliset suvut, suomessa on yksikön 3. persoonassa vain pronomini 'hän', joka viittaa johonkuhun henkilöön ilman, että siitä ilmenee tämän sukupuoli.

Käännökset

[muokkaa]

Liittyvät sanat

[muokkaa]

Aiheesta muualla

[muokkaa]
  • hän Kielitoimiston sanakirjassa

Substantiivi

[muokkaa]
Wikipedia
Katso artikkeli Hänin kieli Wikipediassa, vapaassa tietosanakirjassa.

hän (5)

  1. yksi athabasca-kielten ryhmään kuuluvista pohjoisamerikkalaisista alkuperäiskielistä (kielitunnus: haa)

Ääntäminen

[muokkaa]
  • IPA: /ˈhæn/
  • tavutus: hän

Käännökset

[muokkaa]

Vepsä

[muokkaa]

Pronomini

[muokkaa]

hän (gen. hänen, part. händast)

  1. (persoonapronomini) hän
    Hänel om rusked paid.
    Hänellä on ruskea paita.