kuin

Suomi

Adverbi

kuin

(puhekieltä) kuinka
Kuin kauan siihen menee?
(puhekieltä) kuinka niin? miksi kysyt tätä/tuota/sitä?
Oletkos käynyt tänään kotona? – En. Kuin?

Ääntäminen

IPA: /ˈkui̯n/
tavutus: kuin

Liittyvät sanat

Rinnakkaismuodot

kui

Aiheesta muualla

kuin Kielitoimiston sanakirjassa

Konjunktio

kuin

(vertailukonjunktio) komparatiivisessa vertailurakenteessa vertailtavaa kohdetta edeltävä sana
suurempi kuin kerrostalo
käytetään myös vertauskuvassa kuvailtaessa vertauksellisesti
laulaa kuin ruisrääkkä
(alistuskonjunktio) esiintyy usein ikään-sanan kanssa; sillä tavalla, että voisi luulla, että (ilmaisee päälauseen tapahtuman olevan teeskentelyä, jolla luodaan harhakuva sivulauseen tapahtumasta)
Hän oli (ikään), kuin ei olisi huomannut mitään.

Etymologia

Sana on ku-pronominivartalon monikon instruktiivi. Sana on kehittynyt adverbista konjunktioksi.^[1]

Vastineita sukukielissä: karjalan ku ja kui ’kuinka; kun, kuin’, lyydin ku ja kui ’kun, kuin, jos, koska; kuinka’, vepsän ku ja kui ja viron kui ’kuinka; kun, kuin, koska, jos’.^[2]

Kuin sanasta on kehittynyt sana kun ja näiden välinen ero on keinotekoinen^[3].

Käännökset

1. komparaatio

englanti: than
italia: di
latina: quam
ranska: que

ruotsi: än
saksa: als
venäjä: чем, как
viro: kui

2. vertauskuva

englanti: as, like
italia: come
latina: sicut
ranska: comme, à

ruotsi: som
saksa: wie
venäjä: как
viro: kui, nagu

3. ilmaisee päälauseen tapahtuman olevan teeskentelyä, jolla luodaan harhakuva sivulauseen tapahtumasta

englanti: as if
italia: come
ranska: comme si

ruotsi: som om
saksa: als ob (+ sivul. sanajärj.), als wenn (+ sivul. sanajärj.), als (+ käänt. sanajärj.)

Liittyvät sanat

niin kuin, ennen kuin, ennenkuin

Rinnakkaismuodot

(murteellinen) ko
(vanhahtava) kuni

Idiomit

kuin vettä vaan - helposti

Substantiivi

kuin

(taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta kuu

↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.
↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 76
↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 78

[1] Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.

[2] Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 76

[3] Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 78

[1]