kuin
Ulkoasu
Suomi
[muokkaa]Adverbi
[muokkaa]kuin
- (puhekieltä) kuinka
- Kuin kauan siihen menee?
- (puhekieltä) kuinka niin? miksi kysyt tätä/tuota/sitä?
- Oletkos käynyt tänään kotona? – En. Kuin?
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈkui̯n/
- tavutus: kuin
Liittyvät sanat
[muokkaa]Rinnakkaismuodot
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- kuin Kielitoimiston sanakirjassa
Konjunktio
[muokkaa]kuin
- (vertailukonjunktio) komparatiivisessa vertailurakenteessa vertailtavaa kohdetta edeltävä sana
- suurempi kuin kerrostalo
- käytetään myös vertauskuvassa kuvailtaessa vertauksellisesti
- laulaa kuin ruisrääkkä
- (alistuskonjunktio) esiintyy usein ikään-sanan kanssa; sillä tavalla, että voisi luulla, että (ilmaisee päälauseen tapahtuman olevan teeskentelyä, jolla luodaan harhakuva sivulauseen tapahtumasta)
- Hän oli (ikään), kuin ei olisi huomannut mitään.
Etymologia
[muokkaa]Sana on ku-pronominivartalon monikon instruktiivi. Sana on kehittynyt adverbista konjunktioksi.[1]
Vastineita sukukielissä: karjalan ku ja kui ’kuinka; kun, kuin’, lyydin ku ja kui ’kun, kuin, jos, koska; kuinka’, vepsän ku ja kui ja viron kui ’kuinka; kun, kuin, koska, jos’.[2]
Kuin sanasta on kehittynyt sana kun ja näiden välinen ero on keinotekoinen[3].
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Rinnakkaismuodot
[muokkaa]Idiomit
[muokkaa]- kuin vettä vaan - helposti
Substantiivi
[muokkaa]kuin
- (taivutusmuoto) monikon instruktiivimuoto sanasta kuu
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908.
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 76
- ↑ Hakulinen, Lauri: Luennot suomen kielen partikkeleista. Toimittaneet Yrjo Lauranto ja Tapani Lehtinen. Helsinki: Helsingin yliopiston suomen kielen laitos, 1999. ISBN 951-45-88908. s. 78