normitus
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]normitus (39)
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈnormit̪us/
- tavutus: nor‧mi‧tus
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | normitus | normitukset |
| genetiivi | normituksen | normitusten normituksien |
| partitiivi | normitusta | normituksia |
| akkusatiivi | normitus; normituksen |
normitukset |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | normituksessa | normituksissa |
| elatiivi | normituksesta | normituksista |
| illatiivi | normitukseen | normituksiin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | normituksella | normituksilla |
| ablatiivi | normitukselta | normituksilta |
| allatiivi | normitukselle | normituksille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | normituksena | normituksina |
| translatiivi | normitukseksi | normituksiksi |
| abessiivi | normituksetta | normituksitta |
| instruktiivi | – | normituksin |
| komitatiivi | – | normituksine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | normitukse- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
normitus- | |
Etymologia
[muokkaa]Käännökset
[muokkaa]1. normittaminen
|
Tälle sanan merkitykselle ei valitettavasti vielä ole lisätty käännöksiä, mutta voit halutessasi lisätä ne. |
Aiheesta muualla
[muokkaa]- normitus Kielitoimiston sanakirjassa