taipuva
Suomi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]taipuva
- (taivutusmuoto) aktiivin partisiipin preesens verbistä taipua
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | taipuva | taipuvat |
| genetiivi | taipuvan | taipuvien (taipuvain) |
| partitiivi | taipuvaa | taipuvia |
| akkusatiivi | taipuva; taipuvan |
taipuvat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | taipuvassa | taipuvissa |
| elatiivi | taipuvasta | taipuvista |
| illatiivi | taipuvaan | taipuviin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | taipuvalla | taipuvilla |
| ablatiivi | taipuvalta | taipuvilta |
| allatiivi | taipuvalle | taipuville |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | taipuvana | taipuvina |
| translatiivi | taipuvaksi | taipuviksi |
| abessiivi | taipuvatta | taipuvitta |
| instruktiivi | – | taipuvin |
| komitatiivi | – | taipuvine |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | taipuva- | |
| vahva vartalo | taipuva- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Liittyvät sanat
[muokkaa]Vastakohdat
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- taipuva Kielitoimiston sanakirjassa